Hujun sukuseura r.y.

Yleiset sivut:

Etusivu

Historia

Säännöt

Liity jäseneksi

Anna palautetta

In English

Jäsensivut (salasana tarvitaan):

Hallitus

Kokoukset

Tiedotteet

Tuotteet

Tapahtumakuvia

Vanhoja kuvia

Suvun historiaa


Nykyinen Hujun suku on asunut Kiikan Teukkulassa Hujun tilalla ainakin vuodesta 1712, jolloin Antti Antinpoika (Anders Andersson, s. 1691) piti taloa vaimonsa Valpurin (Valborg, s. 1682) kanssa. Hujun talo oli ½ manttaalin kruununtila. Rakennukset olivat alunperin Kokemäenjoen rannassa vanhan lossin kohdalla. Lossi purettiin vuonna 1902. Rakennukset on 1860-luvulla siirretty niiden nykyiselle paikalleen ja vanhoilla perustuksilla on nykyään Teukkulan työväentalo.


Asiakirjoissa on merkittynä, että Huju on välillä ollut 15 vuotta autiona. Todennäköisesti taloa on aina asuttu, mutta verot ovat jääneet maksamatta tai tilittämättä ja veronkantaja on ilmoittanut kuninkaalle, että talo on autio.


Vanha, jokivarresta siirretty päärakennus purettiin 1970-luvulla. Nykyinen päärakennus, joka näyttää aikalailla alkuperäiseltä, on rakennettu kulmittain vanhaan päärakennukseen nähden. Pihapiirissä on 1790-luvulta oleva aitta. Aitta on siis ollut pihassa jo ennen kuin päärakennus siirrettiin nykyiseen pihapiiriin. Talot siirrettiin jokirannasta ”Uuteen-Teukkulaan” isonjaon seurauksena. Teukkulan tie oli 1860-luvulla alueen päätie. Muita teitä ei juurikaan ollut. Kokemäenjoen ylityspaikkoja oli harvakseltaan. Teukkulan lossi oli yksi ylityspaikka. Sotilasasiakirjojen mukaan Teukkulassa on vuonna 1809 (Venäjän vallan aikaan) joukkojen siirron aikaan majoittunut 14.000 sotilasta.


Pihapiirissä on myös vanha navetta. Navetasta on Veijo Hujun kertoma (09.08.2008) tarina: Joskus 1910-luvulla Keikyän kirkkoa rakennettiin ja Perttu lähti kirkolle kysymään rakennusmiehiä navetan tekoon. Miehet tulivat, kun saivat kirkon valmiiksi. Kirkoissa käytetään pystyhirsirakenteita ja kirkonrakentajat rakensivat navetankin pystyhirsistä.


Toinen isäntä Hujulla oli Juha Antinpoika (Johan Andersson, s. 1712). Hänen vaimonsa nimi oli Kaarina Antintytär (Carin, Andersdotter, s. 1709).


Kolmas isäntä Hujulla oli Jaakko Juhanpoika (Jacob Johansson, s. 1730). Hänen vaimonsa oli talollisen tytär Anna Tuomaantytär (Annan Thomasdotter, s. 1734) Kiikan Ulvin kylän Kittilän talosta. Kittilä oli ollut Annan suvulla ainakin edelliset kolme sukupolvea eli siitä asti, kun Jaakko Jaakonpoika (s. n. 1660) isännöi taloa.


Neljäs isäntä Hujulla oli Juha Jaakonpoika (Johan Jacobsson, s. 1757). Hänen vaimonsa oli talollisen tytär Kaisa Juhantytär (Caisa Johansdotter, s. 1757) Kiikan Vakkalan kylästä Sipilän talosta. Sipilän talo oli kuulunut Kaisan suvulle ainakin neljän sukupolven ajan eli siitä lähtien kun Niilo Sipilä (s. n. 1650) oli isäntänä.


Viides isäntä Hujulla oli Perttu Juhanpoika (Bertil Johansson, s. 1783). Hänen vaimonsa oli Liisa Tuomaantytär (Lisa Thomasdotter, s. 1792) Niemen torpasta Kiikoisten Niemenmaan kylästä. Pertun veljelle Matille annettiin Koiviston torppa Kämmäkästä (myöhemmin siinä paikalla on ollut Ryömä, nykyään talon pellot omistaa Juha Savela).


Liisan isän äiti oli Koivun talosta. Samaa sukua on myös taidemaalari Rudolf Koivu.


Kuudes isäntä Hujulla oli Kristian Pertunpoika (Kristian Bertilsson s. 1820). Hänen vaimonsa oli Anna-Liisa Tuomaantytär (Anna-Lisa Thomasdotter, s. 1819) Reinilän rusthollista. Kristian ja Anna-Liisa menivät naimisiin 6.6.1839. Samana vuonna Reinilän nuori-isäntä Antti (s. 1818) meni naimisiin Kristianin siskon Kaisan (s. 1817) kanssa. Näin Reinilän ja Hujun vanhat isännät vaihtoivat tyttäriään. Reinilä oli 1 manttaalin ratsutila Kiikan Mielaanniemessä. Reinilä oli ollut Anna-Liisan suvulla ainakin viisi sukupolvea eli siitä lähtien, kun Juha Juhanpoika oli siellä isäntänä. Juha oli syntynyt arviolta vuonna 1670.


Seitsemäs isäntä Hujulla oli Kristian Absalom (s.1844). Hänen vaimonsa oli Karoliina Hulttinen, Hujun naapurissa aviottomana syntynyt ja Kristian Absalomin vanhempien (Pertun ja Anna-Liisan) kummilapsi. Karoliina kuitenkin muutti kirkonkirjojen mukaan jo pikkulapsena Tyrvään Liuhalaan Impolan taloon, kun hänen äitinsä meni naimisiin Antti Impolan (29.6.1834) kanssa. Sukulaiset muistelevat Karoliinan aina asuneen Hulttisella. Karoliina oli naimisiin mennessään vain 15-vuotias. Karoliinalla ja Kristian Absalomilla oli jo 1986 yli 600 jälkeläistä (Raimo Vasara: ”Huju, sukuseura”). Vanhoina Kristian Absalom ja Karoliina muuttivat Hulttiselle ja Kristian Absalomia alettiin sanoa ”Hulttisen papaksi”. Hyvänä ”pännämiehenä” tunnettu ”Hulttisen pappa” oli perustamassa kansakoulua, joka rakennettiin Sopan maille.


Veijo Hujun kertoman (10.05.2008) tarinan mukaan Hujulle tuli nuori mies rengiksi Niemen torpasta Kilpijoelta. Miehestä ei ollut maataloustöihin. Tehtiin heinää, mutta isäntä ei kelpuuttanut miehen heinäseipäitä. Isäntä laittoi nuorenmiehen tekemään kirveen varsia. Niitä syntyi heti kolme siinä ajassa, missä normaalisti syntyy yksi - ja hyviä kirveen varsia. Hujun isäntä näki käden jäljen ja sanoi, ettei hän voi pitää tuollaista miestä maatalon renkinä, vaan miehen pitää lähteä puusepäksi. Mies lähti ja perusti Niemen tehtaat, jotka nykyään tekevät huonekaluja. Niemen tehtaiden historiikin mukaan Vilho Niemi perusti Niemen tehtaat vuonna 1898.


Kahdeksas isäntä Hujulla oli Perttu Kristianinpoika (s. 20.1.1888, k. 19.2.1975). Hänen vaimonsa oli Amanda Sofia Teukkulan Sopan talosta. Raimo Vasara on kirjannut Pertun sisaren Hilma Vasaran (o.s. Huju) kertoman lorun: ”Huju, Hulttinen, kaksi Mattilaa ja Soppa, eikä Teukkulassa sitte muita taloja okka”. Perttu ei ollut veljeksistä vanhin, mutta talo jäi hänelle ehkä sen takia, että hän oli ainoa joka pysyi kotona. Vanhemmat veljet kuljeskelivat ympäri Suomea ja Amerikkaa. Pertun alkuperäinen suunnitelma oli siirtyä vaimonsa kotitilan Sopan takamaille. Pertun ja Mandan häissä oli jälkiruokana rusinasoppaa. Rusinoita oli laitettu soppaan vain määrälti. Tannin isäntä yritti kauhalla ottaa sattumia pohjalta, mutta pelkkää lientä tuli ja mies sanoi, että ”ei tää soppaa ookkan, tää on hujua.”


Pertun veli Kristian Kristianinpoika (s. 1881, k. 1959) tilasi itselleen kellosepän työkaluja ja lähti kiertelemään jalkaisin työkalulaukku olalla Itä- ja Pohjois-Suomea elättäen itsensä kelloja korjaamalla. Kristiani meni ensin veljensä Kallen luo Tohmäjärvelle ja lähti siitä pohjoiseen. Kristiaani kertoi, että Itä-Suomessa hän tienasi ruokansa, mutta pohjoisessa alkoi tulla rahaa. Koska Urho Kekkonen kovasti muistutti ulkonäöltään Kristiania, juttumiehet Illossa epäilivät, että sillä reissulla olisi tullut rassattua muutakin kuin seinäkelloja.


Pertun kertoman tarinan mukaan (tarinan on minulle kertonut Maino Savela) jossakin Tornion jokivarressa Kristian viipyi vähän pidempään ja isä-Kristian lähetti hänelle sinne kirjeen: ”Tule Kristiaani kotio sieltä mailmalta, minä annan sulle talon Illonmaasta”. On epäselvää tapahtuiko tämä ennen vuotta 1901, jolloin Kristian näyttää tehneen kaupan Savelasta vaiko vasta vuonna 1903, jolloin Kristiaani sai talon hallintaansa. Silloin ajankohtainen asia oli torpparien ja kokonaan maattoman väestön maansaanti. Kristian Absalom siirsi kotitilan Pertulle ja antoi Kristianille Illosta Hujun takamaat. Koiviston torppa Kämmäkässä lohkottiin myös tilaksi. Kristian tuli halki Pohjanmaan jalkaisin ja näki monta Savela-nimistä taloa matkansa varrella ja päätti ottaa sukunimekseen Savela.


Nuoremmat veljet Vihtori ja Nikolai lähtivät Amerikkaan. Veljekset tekivät uudella mantereella monenlaisia töitä: metsätöitä, maataloustöitä, kaivostöitä, rakensivat rautatietä, jne. Vihtori myös melkein osallistui ensimmäiseen maailmansotaan Ranskan rintamalla. Sota nimittäin ehti loppua juuri ennen kuin heidän laivansa ehti Ranskaan. Vihtori kertoi Suomessa käydessään (90-vuotiaana), että Pariisissa syntyi tappelu kahvilassa siitä, kummat sodan voittivat amerikkalaiset vaiko englantilaiset. Huonekaluja alkoi särkyä ja Vihtorillekin jäi elinikäinen arpi selkään särkyneestä tuolista. Vihtori oli kertonut, että amerikkalaiset sinne kahvilaan viimeksi olivat jääneet. Vihtori oppi englanninkielen ja pystyi vanhanakin auttamaan muita lakiasioissa ja veroilmoitusten täyttämisessä yms. asioissa.


Lohkomisen jälkeen Hujun päätila oli 99 ha, Koivisto 71 ha ja Savela 58 ha.


New Yorkissa Vapauden patsaan viereisellä saarella Ellis Islandilla on kivimuuriin hakattuja Amerikkaan muuttaneiden listoja, sieltä ei löytynyt yhtään Hujua. Vihtori ja Nikolai eivät siis kumpikaan ole tulleet USA:han New Yorkin kautta.


Hujun sukuseura teki matkan Vihtorin 96-vuotispäiville USA:n Minnesotaan vuonna 1989. 48 hujulaista oli lähtenyt matkaan. Menomatkalla lentokoneen moottori räjähti, mutta kone pääsi kuitenkin tekemään onnistuneen pakkolaskun. Amerikassa asuu pari sataa Hujun suvun jälkeläistä. Lisäksi hujulaisia on mm. Australiassa, jonne sukuseura teki retken 1990-luvun alussa.


Toisen Amerikan matkan Hujun sukuseura teki kesällä 2010. Silloin käytiin Minnesotan lisäksi katsomassa New Yorkia ja Las Vegasia sekä Grand Canyonia. Mukana oli 15 hujulaista. Matkan kuvia on sivulla "Tapahtumakuvia".


Pertun jälkeen Hujun talo jaettiin veljesten Hanno ja Huugo kesken. Nykyään Huugon puolikasta pitää Veijo Huju ja Hannon puolikas on jaettu perillisille.